Nonni, oli se sorruttava tähän blogin kirjotteluun kun mua niin painostettiin. Ensimmäiseks täytyy sen verta sanoo että toi oikein kirjotus ei aina suju ja tekstin laadusta en muutenkaan mene takuuseen mutta ne lukeen ken tahtoo. Tuskin näissä teksteissä päätä tai häntää on mutta en lupaile mitään niin kellään ei oo turhia odotuksia :D

Tää alkuviikko ei kyllä taas oo ottanu tuulta siipiensä alle, sen verta mutkittelemalla menty että mietin tässä että uskailtaiskohan sitä tolle huomiselle jo vähä laittaa toivon hiventä paremmasta päivästä. Pistin kyllä eilen(maanantaina) merkille ettei tainu muutamalla muullakaan olla paras päivä viikosta, oli taas sellasia suhareita liikenteessä että rupesin taas miettiin oman auton vaihtoa julkisiin kulkuneuvoihin! Vihreet valot on palanu 10minuuttia ja kukaan ei vahingossakaan liiku mutta auta armias kun välähtää ruutuun keltanen tuikku niin kyllä sillon painetaan kaasua! Huh. Niin ja toinen hauska juttu on nää vanhemmat ihmiset, auto kun on kilometrin päässä niin sitten mietitään uskalletaanko mennä suojatien yli vaiko eikö mutta sitten kun auto on 20metrin päässä niin sitten sieltä tullaan rollaattorin renkaat sauhuten suojatien yli. Vaikka nyt kun rupee miettiin niin oon päässy kyllä melko helpolla jopa nää kaks päivää, pahempiakin viikkoja on kyllä joskus ollu että jos jotain positiivista täytyy ruveta luetteleen. Jaaha, kai se on tältä päivältä heitettävä pillit pussiin ja ruvettava tekemään jotain hyödyllistä ennenkuin asetun teeveen orjaksi. Nukkumaan kun pääsis ennen puolta yötä niin aivot vois töissä huomena rekisteröidäkkin jotain ettei menis ihan kuuroille korville kaikki mitä mulle puhutaan.